PALJAAT VARPAAT HEINIKOSSA SATEEN JÄLKEEN

Eilen käytiin mun ihanan ystävän Ruutin ja rakkaan veljen Mikon kanssa Hollolassa Kiikunlähteellä. Olihan tämä suuri nähtävyys pakko käydä tsiigaamassa, haha. Vesi oli tosi kauniin väristä ja tunnelma mielettömän kiva. Nyt odotan lomaa entistä enemmän. Kaikki ihanat kesäyöt ja roadtripit. Tästä kesästä tulee huippukiva.
Aurinko paistoi ja me kävelimme pitkin pöllyävää hiekkatietä. Kaukana kuulimme kuinka lapset leikkivät pihaleikkejä, muisto lapsuudesta vierähti mieleeni. Grillatun ruuan tuoksu ja hevosen hirnunta. Paljaat varpaat heinikossa sateen jälkeen. Mikään ei ollut pitkään aikaan tuntunut niin hyvältä, kuin tämä hetki. Ketunleivän pistävä maku suussa nappasin kiinni kädestäsi ja kysyin hiljaa: Rakastatko vielä silloinkin kun sataa vettä ja auringosta ei ole tietoakaan? Puristit kättäni hellästi ja kuiskasit hiljaa korvaani: Rakastan nyt ja aina.

TIISTAI

Rento tiistai täynnä hymyä ja naurua. Koulua jäljellä enään tämä ja seuraava viikko, sitten ollaan lomalla. On ihana huomata kuinka kaikkien mieli on täytetty kesäinnolla kaikesta päättöviikon stressistä huolimatta. Tästä tulee varmasti hyvä kesä. Ilta-aurinko paistaa ikkunasta sisään ja Suomi pelaa ylivoimaa. Kaikki on hyvin. Palaillaan!

HÄN RAKASTI KAIKKEA

Perhonen vatsanpohjassa tanssien kaupan käytävällä, rakastin kaikkea. Rakastin sinua ja sitä mitä olimme. Rakastin hetkeä jossa auringonsäteet saivat hymysi hehkumaan. Pörrömatto jalkojen alla, pölypallo nurkassa. Ei ahdista. Ei muuten ahdista! Minä hengitin rauhallisemmin, syvemmin. Sinä katsoit minua silmiin ja lupasin itselleni. Tästä en päästä irti, kukaan ei tätä minulta vie. Ja niin jatkui tarina tytöstä perhonen vatsanpohjassa tanssien kaupan käytävällä. Hän rakasti kaikkea.

RANSKA, COLMAR 2016

Siinä hetkessä saavuin onneen, saavuin maailmaan jossa minut hyväksyttiin. Se oli hetki, jossa ymmärsin mihin kuuluin. Ehkä se oli kukat puissa, ehkä värit taloissa. Mutta se oli tässä. Jotain mitä en ollut ennen nähnyt. Jotain uutta ja kaunista. Lähtiessäni ymmärsin jättäväni kodin. Kodin jossa murheet muuttuivait onneksi. Niin onnellisesti kävelin käsi kädessäni. Oli vain sinä ja minä ja tämä maailma. Me olimme siinä kuin pilvet ja aurinko, kuin nauru ja hymy. Sinä olit minä ja me olimme ne kenen hymyyn kaikki halusivat upota.