





Kuunnellen hiljaisuuden ääntä tajusin voiman huutavan sisälläni repien kahti herätyksen. En tahtonut ymmärtää todellisuutta tuoden surun. Olit poissa. Liian kauan vein sinulta pois, tuotin raskaita päiviä ja haikeita hymyjä. Olin liian rikkinäinen tuottamaan rakkauden tunteen sydämeeni. En haluaisi päästä irti sinusta, en koskaan. Onneksi tiedän että et lähde, vaan jäät ikuisesti luokseni. Vihdoin tiedän miltä kipu sydämmessä tuntuu ja kun taakka vääryydestä vierii pois. Kaiken sen olet jaksanut katsoa, kaiken olet nähnyt. Ja nyt menet. Onnellinen kun niin olet, saan minäkin kokea vapauden sisälläni. Teit minusta viimein haavoittuvan niinkun minä tein sinusta. kiitos.
pakko kysyy että onko nää runot sun postauksien lopussa sun ite kirjottamia?
VastaaPoistaaivan ihania :')
sulla on myös tosi upeita kuvia ja vaikutat mahtavalta tyypiltä!(:
On ite kirjottamia! Ja kiitos suuresti ihanasta kommentista :-)
Poista