Kesän kauneuden löytyminen vielä hukassa, pelkkää mustavalkoista. Ei kauniita kesäiltoja tai onnellisia muistoja. Vaan suunniteltuja kuvia ja loputonta väsymystä. Silmät kiinni mietin ajatonta suunnittelemattomuutta vapauden varalle. Olin niin pelkässään onnellinen siitä miten onnettomalta välillä tuntui. Se oli merkki paremmasta lukutaidosta omaan elämään. Oman elämän sankari kenties. Luin samat sanat uudelleen kerta kerralta hitaammin ja keskittyneemmin. Olin koukussa siihen mitän odotin elämän olevan. En antanut itselle tilaa olemaan suunnittelematon, en pystynyt elää hetkessä. Tahdoin maata laiturilla, odottaa auringon laskua. Käsi kädessä pitkin hiekkatietä tanssien. Oli toivo tulevasta onnesta, ajattomasta kesästä.