Olisimmeko vielä tässä jos olisi erikseen me, eikä vain minä ja sinä? Kenen käteen tarttuisin kun olisi ikävä? Minne menisin silloin kun tulisin sinua halaamaan? Kuka olisi minun sinä kauniina talviaamuna? Kenestä kertoisi jokaisen päivän viimeinen lause? Miten muka olisin silloin minä? Keneen luottaisin kaikki salaisimmat haaveeni väsymyksen partaalla? Niin selvää se oli. Sitä usein uskoo luulevansa ja luulee tietävänsä että tee kupissa olisi minulle vielä lämmintä. Et ollut enää selvää, olit ajatonta kipua rakkauden väleistä kivuten luokseni kevään koputtaessa ovelle. Et ollut enää loputon.